Jesse Håkansson | Always say yes to Miami

Jesse Håkansson

« Prev
1
Next »

.ꁍ꒒1ፕꇃꀍ.

Jul 11, 2021 17:51:28 GMT 2

Keiju's little minion

Admin

186 posts

Post by .ꁍ꒒1ፕꇃꀍ. on Jul 11, 2021 17:51:28 GMT 2

JESSE JASPER HÅKANSSON

20-VUOTIAS | 04.10.2001 | BI | SINKKU

^{kansalaisuus: Norja & USA |} ^{from Oslo, Norway - Northern Europe}

TYÖTÖN &^KODITON

Omaa dissosiatiivisen identiteettihäiriön, jonka takia
omistaa kolme kappaletta sivupersoonia (meet the ALTS).

Kitaristi-, laulaja, sekä sanoittaja kellaribändissä nimeltään VINYL FEVER

PERHE Vanhemmat Ofelia Olsson (ent. Håkansson, kirjanpitäjä), sekä Leif Håkansson (transformaation hankejohtaja kansainvälisillä markkinoilla). Äitipuoli Carol Brown (reality-tähti) ~~ja joiden kanssa hän ei todellakaan ole tekemisiss~~ä. Kolme isoveljeä; Jan ja Tristan Håkansson (Miami, Florida), sekä Theo Håkansson (Oslo, Norway).

KOULUTUS Koulupudokas, joka hankkii vähäiset roponsa pitkälti soittamalla satunnaista keikkaa kitaristina, sekä taustalaulajana osana Vinyl Fever nimistä bändiä.

☆ ULKONÄKÖ
175cm | 58kg

Nuori mies omaa varsin pyöreähköt kasvot suoralla nenällä varustettuna. Silmät ovat väriltään puhtaan siniset, siinä missä hiukset ovat luonnostaan vaaleat. Babyfacen leimaa kukaan tuskin haluaisi itselleen saada silkalla nopealla vilkaisulla ja tätä nykyä kasvoilla onkin huomattavissa pienehkö sängentapainen. Siinä missä tämän kalpeakasvoisen jannun sinisissä silmissä on jollain kumman ilveellä vielä aika-ajoin havaittavissa elämänintoa, ovat niiden alla hyvinkin huomattavissa olevat tummat silmänaluset kuitenkin aivan omaa luokkaansa. Se voi hyvällä tuurilla nukahtaa kolmelta aamuyöllä tullakseen potkituksi ylös kuudelta – ei siis ihmekään, että se näyttää siltä, kuin ei olisi nukkunut vuosiin.

Hän on herännyt jo niin monet kerrat kynnet mustaksi lakattuina ja kajalit poskillaan, ettei osaa yllättyä enää yhtikäs mistään – siis siitäkin huolimatta, ettei sillä ole koskaan ollut hinkua tunkea meikkiä naamaan. Oikeassa ranteessa sijaitsee ruma pieni tatuointi ja muutenkin vaikeasta elämästä teki kertaalleen entistä vaikeampaa, kun kieleenkin oli ilmestynyt lävistys jota se ei muistanut käyneensä ottamassa. Viimeinen niitti tuntui olevan, kun nenän vasemmalle puolellekin ilmestyi ohuella renkaalla varustettu nenäkoru – ja sen lukuisista pois otoista huolimatta se ilmestyi joka ikinen kerta takaisin! Lopulta jätkä luovutti ja oppi elämään asian kanssa siinä uskossa, että sen naama olisi pian täynnä rautaa, täynnä lävistyksiä joista se ei pidä. Vasemman korvansa se on lävistyttänyt tietoisesti jo vuosia takaperin, eikä uusia kamaluuksia (lävistyksiä tai rumia tatuointeja) ole ihoon kuitenkaan (luojan kiitos) viimeaikoina ilmestynyt.

Tyyli onkin yksi suuri sekamelska, sillä päälle puetaan mitä milloinkin omistetaan - vaikka se ei valitettavasti näyttäisi sitten mitenkään hyvältä edes omaan silmään. Niistäkin rääsyistä osataan kuitenkin olla enemmänkin kuin kiitollisia siinä missä koko omaisuus ollaan pöllitty vähintäänkin kolmesti aina hammasharjaa, sekä -keskellä yötä jaloista vietyjä- sukkia myöten. Alipainon rajamailla olevasta kropasta ei tietenkään sen suuremmin ole merkkejä kovinkaan hemaisevasta lihaskunnosta - lukuun ottamatta niitä pohjelihaksia, jotka ovatkin ajan kanssa kehittyneet jatkuvan ympäriinsä talsimisen seurauksena. Se suosii kuitenkin mukana kulkevaa pipoaan, sekä niitä ajan saatossa polvista rispaantuneita pillifarkkujaan, joiden puolesta se olisikin lähestulkoon valmis kuolemaan mikäli joku ne yrittäisi viedä.

Hiukset ovatkin asia erikseen. Aikoinaan kuontalosta pidettiinkin huolta ahkerasti, mutta tänä päivänä hiukset ovat venyneet huomattavasti sellaisiin mittoihin, että kastuessaan olisi jätkän mahdotonta nähdä yhtikäs mitään. Ne suunnattoman villinä kasvavat hiukset kuitenkin ovat hieman päivästä riippuen joko laineilla tai kirjaimellisesti lähestulkoon käkkärät, joka hieman helpottaa tilannetta. Lukuun ottamatta sitä, että ne ovat usein niin takussa, että setvimiseen voisi käyttää viikon… Niitä pyritään kuitenkin leikkelemään omatoimisesti aina vähän-väliä, joskin usein ne peitetään pipon alle pöhöttämästä lähes jokaiseen mahdolliseen ilmansuuntaan.

face claim Joonas Porko

☆ LUONNE

Kodittomasta voi saada helposti kuvan ettei tällä ole minkäänlaisia rutiineja elämässään, mutta niitä rutiineja Jesse nimenomaan tarvitsee pysyäkseen järjissään ja pitääkseen elämänsä raiteillaan. Liian usein nuori mies nimittäin tuntee omaavansa erilaisia tunteita sekä ajatuksia, jotka eivät aina tunnu olevan hänen omiaan ja jotka ikään kuin kuuluvat jollekulle muulle - ja sekös onkin sitten aivan omiaan tuottamaan jatkuvaa turvattomuuden tunnetta ja pelkoa siinä muutenkin jo tarpeeksi stressaavassa elinympäristössä. Itsensä etusijalle laittaminen on yksi niistä asioista, jonka takia ihmiset mieltävätkin hänet ensikättelyssä itsekeskeiseksi kusipääksi jättäessään muut kaduilla elävät oman onnensa nojaan, vaikka pohjimmiltaan hän on kuitenkin ihan perusmukava jantteri. Jesse tietää tusinan jos toisenkin Miamin kaduilla asuvia tyyppejä, joskaan ei tietenkään kaveeraa niistä yhdenkään kanssa – luottamusongelmia löytyy ja aivan syystäkin; tultuaan aikoinaan ryöstetyksi ja mukiloiduksikin useammin kuin vain kerran tai kahdesti, se osaa nykyään liikkua ikään kuin varpaillaan, olla varovainen, sekä niin määrätietoinen kuin omassa tilanteessaan on suinkin mahdollista.

Joku voisi kuvailla sen olevan tunneköyhä, mutta onhan sillä tunteet siinä missä kaikilla muillakin; joskin emotionaalisen puolen voisi kuvailla olevan todella vajavainen, kapea ja lähestulkoon verrattavissa putkinäköön. Peruspersoona kyllä on siinä keskellä, mutta kaikki ääripään tunteet jäävät sinne sivuun ja joista se ei saa otetta vaikka usein haluaisikin. Se voi ärsyyntyä, mutta ei osaa suuttua. Se voi olla surullinen, mutta se ei itke. Se voi olla iloinen, mutta ei myöskään silminnähden innostu mistään. Se kuitenkin nauraa ja on kykeneväinen kehittämään keskustelua siinä missä muutkin – joskin se on äärettömän kömpelö luomaan kaverillisia ihmissuhteita. Se ei uskalla päästää ihmisiä liian lähelle siinä pelossa, että ne vielä joku päivä tajuaisivat kuinka vajaa tämä jätkä (ainakin omasta mielestään) onkaan. Se ei tätä nykyä koe itseään myöskään parisuhdetyyppinä juurikaan samaisesta syystä. Siinä missä yksinäinen susi hakeutuu tietoisesti sivummalle ja omiin oloihinsa, yrittää hän kuitenkin aina tilaisuuden tullen roikkua kiinni niissä vähäisissä ihmissuhteissa joita siltä löytyy ja nauttia siitä muuten niin kujalla olevasta elämästään kaikin keinoin. Tähän lukeutuu mm. kellaribändi Vinyl Fever’issä kitaran soittaminen, sekä laulaminen – joskaan se ei iki maailmassa olisi osannut kuvitella myös myöhemmin sanoittavansa suurimman osan niiden biiseistä paljastuttuaan verbaalisesti lahjakkaaksi persoonaksi.

Jesse yrittää nähdä asioissa aina sen valoisan puolen ja vaikka elämä kuinka potkisi päähän, on hän kuitenkin kiitollinen, sekä aina yhtä vaatimaton. Mikäli yösijaa tarjottaisiin viikoksi, se viettäisi paikanpäällä yön tai maksimissaan kaksi, koska se ei kuitenkaan halua olla vaivaksi kenellekään. Potee kuitenkin depressiota oman vänkyröityneen minä-kuvansa takia tuntiessaan olevansa vain osa jotain suurempaa kokonaisuutta jota se ei osaa selittää – ei sillä, että se nyt muutenkaan olisi mielellään avautumassa kenellekään, ei edes niille bändikavereilleen. Jesse pyrkii silkan turvallisuudentunnun takia pitämään päänsä selvänä, mutta sisältä kumpuava itseinho saa pullon kuitenkin kohoamaan huulille kerta toisensa jälkeen aina vain uudelleen ja uudelleen. Sitä voisi kuvitella kännien vetämisen olevan hyväkin idea yrittäessään hukuttaa ne päänsisäiset ajatukset jotka eivät aina tunnu edes olevan hänen omiaan, mutta täysin pahaa-aavistamattomana siitä yhdestä, joka on vähintäänkin yhtä perso viinalle - aineista sitten puhumattakaan. Jesse ei ole kuitenkaan koskenut huumausaineisiin satunnaista kannabiksen polttelua lukuun ottamatta.

Sillä on kuitenkin edelleen olemassa korkea moraalikäsitys ja sen yrittäessä ajatella fiksusti se yleensä onkin rämäpäiden seurassa yksi suuri ilonpilaaja, sillä sitä on hankala saada mukaan mihinkään.. no, tyhmään. Jätkä kuitenkin kärsii usein totaalisesta muistinmenetyksestä – sanomattakin selvää, että Jesse tuntee suunnatonta turhautumista herätessään paikoista joihin se ei itse muista menneensä ja tehtyään asioita, joita ei muista tehneensä ja joista se kyllä kuuleekin sitten jälkikäteen. Sitä usein jopa moikataan tuntemattomien toimesta, joita se ei ole koskaan tavannut ja tilanne on vääjäämättäkin kerta toisensa jälkeen aivan yhtä hämmentävä.

Kertaalleen pidemmän aikaa seurusteltuaan ja tyypin sitten yllättäen kadottua hänen elämästään, ei Jesse ole valmis kenenkään kustannuksella kokeilemaan mahtaako hän tätä nykyä enää edes kyetä rakastamaan ketään. Pahin mahdollinen tilanne olisi, mikäli se tajuaisi vain välittävänsä ja eihän se nyt olisi millään tasolla tuota toista osapuolta kohtaan okei. Yhdenyönjuttuja harrastaa tilanteen tullen, joskin pitkälti vain vakuuttaakseen itselleen, että sillä on vielä kontrolli siitä omasta kropastaan, sekä omasta minästään, jonka se kuitenkin pelkää vielä joku kaunis päivä kadottavansa totaalisesti. Siinä missä Jesse ei koskaan ole saanut diagnoosia, on tuon arki usein silkkaa kaaosta yrittäessään päivä toisensa jälkeen ankkuroida itseään kiinni johonkin ja opetella erottamaan omat mielipiteensä, sanansa ja tekonsa niistä monista muista, joita se joutuu sietämään päivästä toiseen. Kirsikaksi kakun päälle voidaan kuvailla sen (yllätys, yllätys) olevan itsetuhoinen tuntiessaan myös jatkuvasti häpeää jostain – tässä tapauksessa trauman aiheuttajastaan, siitä osasta menneisyyttään jota se ei kykene muistamaan -, sekä jatkuvasta iljettävyyden tunteesta.

☆ MENNEISYYS

cw: perheväkivalta, lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, itsetuhoisuus, kuolema (luethan omalla vastuulla!)

Nordberg, Oslo 2001-2011 - Norway, EU
Kaikki alkoi rakkaustarinasta kylmästä pohjolasta, Ofelia Håkanssonin istuttaessa miehensä pöydän ääreen kertoen olevansa raskaana.. taas. Leif ei kuitenkaan innostunut uutisista edes siinä määrin, että tuo olisi koskaan edes yrittänyt käyttäytyä kuten rakastavan isän olisi kuulunut - se ei nimittäin olisi halunnut enää neljättä jukuripäätä kaitsettavakseen, siinä missä kolmessakin oli jo aivan tarpeeksi! Ensimmäistä kertaa se ehdotti vaimolleen aborttia, mutta Ofeliahan ei tästä ehdotuksesta pitänyt, ei alkuunkaan. Se suuttui, harrasti mykkäkoulua viikkoja ja teki myöhemmin selväksi, ettei moinen nyt tullut kuuloonkaan. Ennestään kolmipäiselle pesueelle oli tieto pikkuveljestä kuitenkin enemmänkin kuin toivottu – niiden sitten vuoron perään jatkuvasti nahistellessaan kuka pientä pellavapäätä saisi vahtia.

Jesse varttui ylellisessä Nordbergin kaupunginosassa Oslossa alati tarkkailevien silmäparien ympäröimänä. Sen aloittaessaan esikoulun, pitivät veljet myös huolta ettei sitä koskaan tultaisi kiusaamaan. Pellavapäisestä kuopuksesta ei kuitenkaan koskaan kehkeytynyt minkään sortin enkeli, jolle kouluhommat olisivat muka jotenkin erityisesti maistuneet – se oli kuitenkin kahteen ADHD'lla siunattuun isoveljeensä verrattaessa ihanan rauhallinen ja pojista se kaikista ujoin. Siinä missä perhesuhteet vaikuttivat täysin normaaleilta ja arki oli suurimmaksi osin turvattu, asiassa sattui kuitenkin olemaan yksi pieni mutta.

Leifin viettäessä viikonloppunsa hanakasti pullo kourassaan ja vetäessään niin sanotusti kaksin käsin se usein kutsui ystäviään ”lasisilliselle”. Pahaa-aavistamattomana Jesse uskallettiin jättää yksin noiden seuraan, mutta kenenkään huomaamatta se joutui kuitenkin seksuaalisen ahdistelun, sekä hyväksikäytön kohteeksi muuan isänsä ystävän toimesta ollessaan viiden. Eihän pieni lapsi voinut ymmärtää miksi se mies sanoi ja teki sellaisia tyhmiä juttuja ja joista ei kuulemma saanut kenellekään kertoa. Eikä Jesse sitten kertonutkaan, moista jatkuikin noin vuoden verran, joskin se alkoi tietoisesti karttaa kyseisen miehen seuraa aina tuon nähdessään, sillä eihän se pitänyt siitä mitä oli meneillään. Isän ja kyseisen tyypin sitten lopulta päädyttyään käsirysyyn keskenään, se typerä mies ei enää onneksi astunut jalallaankaan heidän porrastasanteensa ylitse. Moinen oli tietysti vaikuttanut vasta kehittymisvaiheessa olleeseen integraatiokykyyn, aiheutti sellaista mentaalista vahinkoa, josta puolestaan seurasi ongelmia - tosin vasta yli vuosikymmen myöhemmin.

Päälisin puolin kaikki näytti olevan kunnossa ja typerän miehen ollessa poissa kuvioista, osasi Jesse jälleen keskittyä sellaisiin asioihin joista se piti. Vanhimman veljensä Theon tavoin myös Jesse kiinnostui motocrossista, jonka aloittikin ensimmäisenä harrastuksenaan ollessaan vasta 6-vuotias. Kisattuaan lastenluokassa ympäri pohjoismaita ja niitettyään mainetta erityisesti Reykjavíkissa, sekä Göteborgissa, alkoi Leif nähdä vahinkopentunsa hieman eri valossa tajutessaan, ettei se ehkä ollutkaan aivan toivoton tapaus. Ajoi se siinä sivussa supermotoakin. Isän yllättäen saadessaan työtarjouksen Yhdysvalloista vuonna 2011, ei kolmen ala-ikäisen lapsen kapinointi tuottanut tulosta – siis senkään ohella, että ne kaikki keksivät esimerkiksi kieltäytyä puhumasta englantia viikoiksi, kun jo pois kotoa muuttanut Theo ei tietenkään suostunut asuttamaan noita oman kattonsa alla.

Coral Gables, Miami 2011-2017 – Florida, USA
Lopulta Jesse lopetti motocross-harrastuksensa varsin hankaloituneiden perheolosuhteidensa takia vuonna 2014, keskittyen toisen harrastuksensa, musiikin pariin – ja joka puolestaan ei ollut isäukolle laisinkaan okei. Se kuvitteli kaiken ahkeralla työllä hankitun maineen olevan nyt hukkaan heitetty ja alkoi kohdella poikaansa jälleen kuin suurintakin epäonnistujaa. Tilannetta ei myöskään helpottanut vanhempien vuosi sitten läpikäyty riitaisa ero, jonka seurauksena taloon oli asettunut jo elämään Leifin uusi vaimoehdokas, paikallisesta reality-sarjasta tunnettu kosmetiikkakotka nimeltään Carol Brown.

Jesse ei tullut alkuunkaan toimeen kyseisen omahyväisen ämmän kanssa ja isän tartuttua eron myötä pulloon lähes päivittäin, sai poika ikään kuin tuntea sen myös nahoissaan tulevan äitipuolensa kanssa taisteltuaan. Fyysisen, sekä henkisen väkivallan merkit olisivat täyttyneet jo alkukättelyssä, mikäli siitä oltaisiin jollekin joskus mainittu. Ensimmäiset päihdekokeilut alkoivat tuohon aikaan kun ikää oli hädin tuskin viittätoista, Jessen paettuaan päiväksi tai pariksi veljensä Janin luokse punkkaamaan – ja vain saadakseen jälleen selkäänsä palattuaan takaisin kotiin. Koulunkäynti kärsi, kotiin uskalsi hädin tuskin mennä ja varsin pian Jesse kutsuttiin kansliaan vain saadakseen tietää, kuinka se tulisi reputtamaan vuosikurssinsa, kun koulunkäynti ei yrityksistä huolimatta maistunut.

Värjättyään hiuksensa pinkeiksi ja kesken kirkasta päivää ruokapöydässä tultuaan leimatuksi Carolin sanoin homoksi – ja jonka Leif tietysti jollain helvetin ilveellä uskoi, Jesselle yksinkertaisesti riitti. Se haistatti molemmille ystävällisesti vitut, lähti kirjaimellisesti kävelemään sen sileän tien vain akustinen kitara mukanaan, kuitenkaan tiedostamattaan ettei se tulisi enää koskaan palaamaan takaisin. Yhden ei-niinkään-mukavan puhelun jälkeen se oli yllättäen koditon, sillä Leif oli tehnyt selväksi, ettei takaisin ollut tulemista. Ofeliaa se ei puolestaan halunnut vaivata, naisen yrittäessään edelleen päästä takaisin jaloilleen eron jäljiltä – ei sillä, etteikö se olisi rukoillut myöhemmin asiasta kuultuaan poikaansa asumaan luokseen.

Vuoteen 2017 mennessä siitä oli tullut koulupudokas, aika kului pitkälti päihteiden parissa. Viimeinenkin toivonpilke katosta pään päällä järkkyi silloin, kun Jan puolestaan päätyi istumaan tuomiotaan FCI Miamiin. Miksi helvetissä se sinne joutui, sitä Jesse ei saanut tietää – kaiken sen keskellä aamua koetun myllerryksen keskelle yllättäen päädyttyään sillä ei ollut aikaa kysellä typeryyksiä tultuaan viskatuksi suurikokoisen poliisin toimesta niskaperse-otteella ulos asunnosta ja päädyttyään täten takaisin kadulle.

Dadeland & Miami, Miami, Downtown 2017+2021 -nykyhetki - Florida, USA
Vietettyään vuodenpäivät Dadelandin metroasemalla jonne se oli päätynyt, törmäsi Jesse ihmiseen joka tulisi vaikuttamaan tuon koko loppuelämään tavalla, jota ei kukaan olisi osannut odottaa. Seth Quinn oli neljä vuotta vanhempi jätkä josta tulikin varsin nopeasti Jessen silmätikku, sekä paras ystävä. Siinä missä ne katsoivat toistensa perään niin hyvässä kuin pahassakin, löivät ne myöhemmin ikään kuin hynttyytkin yhteen. Kosmetiikkakotka oli täten ollut toisaalta kai oikeassakin – joskaan niiden friend with benefit-suhteesta ei koskaan puhuttu ääneen. Sanomattakin oli selvää, että ne kaksi välittivät toisistaan tavalla jollaista sai vain etsiä.

Quinn ei ollut enää kuvioissa helmikuun alussa vuonna 2021. Kahdenkeskeinen taival päättyi humalanhuuruisena aamuyönä muuan syrjäkadulle, kun Seth bongattiin velkojansa toimesta – ja vain tullakseen ammutuksi siihen paikkaan, suoraa nuoremman sinisten silmien eteen. Velkojan otettua luontaisesti jalat alleen, ehti Seth puolestaan rukoilla armoa Jesseltä, jonka käsivarsille se lopulta kuoli ensin kiduttuaan useita minuutteja. Nuori ei osoittanut minkään sortin emotionaalisia merkkejä noustessaan jaloilleen – ja vain lähteäkseen pois kuin mitään ei olisi tapahtunut. Se ei hälyttänyt apua. Herättyään kolmen päivän päästä jonkinlaisesta horroksestaan – ja jota virallisesti dissosiatiiviseksi fuugaksikin kutsutaan, oli hämmennys käsin kosketeltavaa Jessen löytäessä itsensä kolmenkymmenen kilometrin päästä, Miamista. Jostain syystä se oli päätynyt takaisin lähtöruutuun – tosin tällä kertaa ilman sitä kitaraansa. Pahinta oli, ettei se kyennyt muistamaan mitä oli tapahtunut; Seth oli kadonnut, eikä Jesse tiennyt syytä sille, miksi se oli jäänyt yksin.

Se ei koskaan saanut henkistä tukea asian lävitse puimiseen ja yrittäessään selviytyä päivä kerrallaan siinä epäturvallisessa ympäristössä, oli mieli kehittänyt erilaisen suojautumistekniikan niistä vaikeista muistoista ylitse pääsemiseksi: se nimittäin kehitti sivupersoonat, jotka ovatkin nykyään läsnä miehen arjessa päivittäin.

☆ (EI) HYVÄ TIETÄÄ...

- suuntaa-antava ääninäyte
- mikäli se ei soittaisi rockia, keskittyisi enemmänkin tekemään EDM’ää
- on täysin tietämättään allerginen ampiaisille

Edited Sept 19, 2021 15:42:59 GMT 2 By .ꁍ꒒1ፕꇃꀍ.

create reply