cw: lapseen kohdistuva väkivalta, perheväkivalta


Ikä: 29-vuotias
Syntymäpäivä ja -vuosi: 31.heinäkuuta 1992
Ammatti: poliisi Miamin poliisivoimissa huumeosastolla
Asuminen: tilava kerrostalokaksio Downtownissa
Seksuaalinen suuntautuminen: hetero
Siviilisääty: naimaton
Kutsutaan: Vi, Mrs Jack Daniels

U L K O N Ä K Ö  &   Ä Ä N I

kasvoja lainaa Jennifer Lawrence

Viola on aika lailla tarkalleen 170 senttimetriä pitkä nainen, jolla on kevyen päivettynyt vaalea iho ja naisellisen atleettinen ruumiinrakenne. Silmät naisella ovat siniset ja nenä suora. Violan hiukset on värjätty vielä luonnollistakin sävyään vaaleammiksi ja niiden mitta on vakiintunut niin sanottuun pitkään polkkaan. Violan pukeutumistyyli työtehtävissä (kun ei ole virkapuvussa) on asiallinen ja useimmiten hieman maskuliininen, enimmäkseen siis kauluspaitoja, jakkuja ja alaosana suoria tummia housuja. Hän ei käytä töissä juurikaan koruja eikä suuresti perusta niistä muutenkaan. Vapaa-ajallaan urheiluharrastustensa ja vastaavien parissa Viola viihtyy rennon sporttisessa vaatetuksessa, kaupungilla ja muutoin viihteellä sen sijaan mekoissa ja korkokengissä. Hän on malliesimerkki naisesta, jonka menoa korkea korot eivät menopäällä lainkaan hidasta. Viola meikkaa lähes päivittäin, mutta ehostautuu voimakkaammin vain illanviettoihin ja muihin juhliin.

Violan tavanomainenkin puheääni on hieman karhea. Ääntä on usein kuvattu seksikkääksi ja nainen osaa hyödyntää sitä flirttaillessaan.







Perusluonteeltaan Viola on impulsiivinen ja räväkkä. Hän on hyvä heittäytymään uusiin tilanteisiin, mutta on toisaalta useasti joutunut ongelmiin, koska on taipuvainen oppimaan asioita vasta kantapään kautta. Violalla on tapana kyllästyä harrastuksiin ja myöskin laahaaviin keskusteluihin eikä hänestä siksi juurikaan ole mahdollista saada seuraa pitkiin syvällisiin tai akateemisiin juttutuokioihin. Viola on raadollisen suorapuheinen tahdittomuuteen asti, joten hän usein myös ilmoittaa suoraan, jos pitää esimerkiksi baarissa kohtaamaansa uutta tuttavuutta tylsänä tai vaikkapa jonkun asuvalintaa hirveänä. Suorapuheisuuden positiivisempana vastinparina voi mainita sen, että Violan voi lähtökohtaisesti luottaa puhuvan totta. Hän valehtelee lähinnä vain ventovieraille tai silloin, kun kokee olevan aivan pakko.

Viola on yleisesti ottaen sosiaalinen ja räkättää nauraa milloin millekin. Hän vetää usein tahtomattaankin valokeilan itseensä olemalla se juhlien sähikäinen, joka kesken illan saa loistavan päähänpiston vaikkapa lähteä vesijetteilemään tai kiivetä puuhun. Violan seurassa on harvoin tylsää silloin, kun nainen on hyvällä tuulella. Osin hänen vaikeutensa luottaa toisiin ihmisiin ilmenee juurikin siinä, ettei hän oikein osaa rauhoittua kuin itselleen aivan läheisimpien ihmisten seurassa. Useat naisen parisuhteista ovatkin kariutuneet siihen, ettei hän ole kyennyt jakamaan arkeaan toisen ihmisen kanssa vaan on aina ollut menossa sinne, tänne ja tuonne. Violassa majailee syvään uurtunut pelko siitä, ettei hän ikinä riittäisi kenellekään sellaisena kuin on. Juhlien keskipisteenä olemisen kaltainen huomionhakuinen käytös pitkälti juontaakin juurensa siihen, että Viola ei uskalla olla vieraampien ihmisten seurassa niin sanottu "oma tylsä itsensä". Jos hän siis istuu jonkun kanssa pidempään vain rauhassa sohvalla ja katsoo elokuvaa hiljaa, on katseluseuralainen lähtökohtaisesti joku hänen lähipiiristään. Viola pystyy hyvin harvoin rentoutumaan ja hiljentymään vieraampien seurassa silloin, kun se tilanteen puolesta ei ole aivan pakko.

Vaikka Violaa ei voi älyköksi nimittää, hän on niin sanotusti perusfiksu ja taitava poliisin työssään. Eritoten hyvästä päättelykyvystä ja periksiantamattomuudesta on ollut naiselle apua hänen urallaan. Työssään hän on opetellut myös pitämään mölyt mahassaan ja käyttäytymään harkitummin - ainakin silloin, kun paikalla on muitakin kuin työkavereita. Viola on silti yksi niistä poliiseista, jotka saattavat huonoina päivinä murahdella kuulusteltavilleen ja turhautua, jos kuulusteltava itsepintaisesti kiistää selviä asioita. Nainen ei kertakaikkiaan siedä valehtelua, ja useimmiten se on myös luettavissa kasvoilta. Viola purkaa mielellään töissä patoamiaan aggressioita vapaa-ajallaan nyrkkeilysäkkeihin, juoksulenkkeihin ja muuhun hikiliikuntaan.

P E R H E

äiti Eleanor Shelton, markkinointiosaston johtaja Tidewaterissa (eivät väleissä)
isä Nicholas Shelton, tunnettu jazz-muusikko (eivät väleissä)
isosisko Meredith Shelton, insinööri






Viola syntyi New Orleansissa katolisen perheen toiseksi lapseksi. Lapsen toiseksi nimeksi annettiin Beatrice, joka merkitsi ilon tuojaa, mutta todellisuudessa toisen tyttölapsen syntyminen ei tuonut perheeseen pidempiaikaisempaa onnea. Varhaislapsuus Violalla oli melko lailla onnellinen, joskin hän koki jo hyvin pienestä lähtien lastenhoitajansa äidikseen biologisen äitinsä sijasta. Sekä äiti Eleanor että isä Nicholas olivat harvoin kotona eivätkä juurikaan piitanneet vaaleahapsisesta kuopuksestaan tuon toisen syntymäpäivän jälkeen. Lapsuudessaan Viola oppi turvautumaan alkujaan espanjankieliseen lastenhoitajaansa sekä vain vuotta vanhempaan isosiskoonsa Meredithiin. Tyttö joutui silti muutaman kerran todistamaan, miten isä humalapäissään pahoinpiteli äitiä, ja itse hän sai ensimmäisen kerran isältään fyysistä kurittamista osakseen nelivuotiaana pudottaessaan vahingossa lasin lattialle. Kurittaminen arkipäiväistyi pikku hiljaa eikä Viola alakouluikäisenä oikeastaan edes ymmärtänyt, ettei se kuulunut jokaisen lapsen arkeen.

Viola pyrki alitajuisesti saamaan isänsä hyväksynnän musisoimalla. Isä olikin aika-ajoin mielissään, kun tytär opetteli soittamaan, mutta tyytyväisyys ei ikinä ollut kovin pitkäaikaista sorttia. Isän mielestä tytön ei olisi pitänyt esimerkiksi liata vaatteitaan poikien kanssa pihapeleissä. Viola tunsi kuitenkin pienestä pitäen enemmän vetoa urheiluun ja piha-aktiviteetteihin kuin soittamisen harjoitteluun ja yksinäiseen musisointiin. Mitä vanhemmaksi tyttö kasvoi, sitä enemmän hän ottikin isänsä kanssa yhteen. Siinä missä isosisko Meredith oppi välttelemään konflikteja, Viola soitti suutaan, sanoi vastaan ja koetteli rajoja. Siitä hyvästä hän sai rangaistuksensa aina, kun isä onnistui saamaan vikkeläjalkaisen tyttärensä kiinni, mutta tyttö ei ikinä ottanut opikseen. Lopulta tyttären alituinen rajojen koettelu huipentui siihen, että hän kuusitoistavuotiaana pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa ja muutti yhteen itseään kuutisen vuotta vanhemman miehen kanssa. Katolista kotikasvatusta tyttärensä päähän takoneet vanhemmat eivät tätä hyväksyneet, mutteivät myöskään mahtaneet sille mitään. Kapinoiva Viola ehti ennen täysi-ikäistymistään tehdä yhtä sun toista typerää ja melkein kuolla huumeiden yliannostukseen ennen kuin ryhdistäytyi. Tyttö sai koulunsa lopulta käydyksi kunnialla loppuun. Poismuuttonsa jälkeen hän ei kuitenkaan ole ollut missään yhteydessä isäänsä ja on tavannut äitinsäkin vain muutaman kerran. Vanhemmat tuskin ovat poismuuton jälkeen puhuneet hänestä enää tyttärenään. Siskon kanssa välit kuitenkin ovat pysyneet hyvinä, vaikka Viola kenties tekikin siskoaan kohtaan väärin siinä, että jätti tuon yksin pärjäämään heidän vanhempiensa kanssa.

Voitettuaan nuoruusiän päihdeongelmansa Viola alkoi todella miettiä, mitä tulevaisuudeltaan tahtoi. Oli enemmän päähänpisto kuin pitkällisen suunnittelun tulos, että luonnostaan liikunnallinen nuori nainen päätyi osallistumaan pääsykokeeseen, jonka myötä ovet poliisikouluun aukenivat. Viola suoritti poliisikoulutuksensa Houstonissa, Texasissa, ja työskenteli jonkin aikaa paikallisissa poliisivoimissa. Nuoren naisen elämä kului töiden ohella urheilemassa ja nauttimassa vapaa-ajasta, jossa hauskanpito ja juhliminen olivat suuri osa. Epätyypillisesti Viola löysi itsestään tarvittavan pitkäjänteisyyden suorittaa asiaankuuluvan alemman korkeakoulututkinnon vasta työskenneltyään poliisina jo puolisentoista vuotta. Samoihin aikoihin eräänä villinä viikonloppuna nainen päräytti naimisiin Las Vegasissa ympäripäissään ja jo seuraavalla viikolla järjesti niin sanotun siippansa kanssa liiton mitätöinnin. Violan parisuhteet olivat ja menivät eikä hän kaivannutkaan aloilleen asettumista.

Viola päätyi töihin Miamin polisiivoimiin 27-vuotiaana. Nainen oli eronnut jälleen yhdestä poikaystävästään ja kyllästynyt Texasiin, joten miksipä ei muuttaa siskon luokse Miamiin? Kenties sitä itse ymmärtämättään Viola oli alkanut kaivata elämäänsä myös jonkinlaista vakautta. Oli tietysti sattuma, että juuri silloin Miamin poliisilaitoksella oli avoin paikka huumausainerikoksiin keskittyneessä yksikössä. Oman menneisyytensä vuoksi Viola ryhtyi mieluusti kitkemään huumausainerikollisuutta kaduilta estääkseen menneisyyden itsensä kaltaisia nuoria saattamasta itseään siihen pisteeseen, jossa itse aikanaan ongelmansa kanssa oli ollut. Viola on nyt parin vuoden ajan viihtynyt nykyisessä tehtävässään ja jokseenkin asettautunut Miamiin. Nainen on jo paljon rauhoittunut nuoruusvuosistaan, mutta vieläkin hänet voi usein kohdata Miamin yöstä esimerkiksi tanssimasta pöydillä ja laulamasta karaokea (liian) kovaan ääneen. Vapaa-ajan Violaa on vaikeaa tunnistaa siksi samaksi kipakaksi poliisiksi, joka saa jutuillaan joskus miespuolisetkin kollegansa punastumaan.



- osaa puhua espanjaa
- nauttii hikiliikunnasta mm. kuntonyrkkeilystä, juoksemisesta (ennemmin lyhyt matka kovaa kuin pitkä matka hitaasti), katukoripallosta ja rantalentopallosta
- lempialkoholijuoma Jack Daniels, minkä vuoksi usein hiprakassa kutsuu itse itseään rouva/Mrs Jack Danielsiksi
- rakastaa siskoaan, tällä hetkellä inhoaa siskonsa ex-miestä
- on niin kärsimätön, ettei juurikaan laita itse ruokaa, jonka valmistus vie yli puoli tuntia
- osaa edelleen nuoruusvuosiensa jäljitä soittaa pianoa ja saksofonia, mutta harvoin yrittää. ei omista soittimia.
- pitää autoista, huonekaluista ja muista esineistä, joissa on "asennetta" tai joilla on jokin tarina. ei piittaa muodista ja trendeistä.