Alexei on lähemmäs 190 senttiä pitkä mies, jonka kehosta löytyy myös voimaa. Teinivuosien honkkelista pojannulikasta ei ole enää tietoakaan, kun ruumiinrakenne on vankilavuosien myötä hyvinkin atleettinen. Alexin kehosta ei ylimääräistä rasvaa löydy, mutta lihasta senkin edestä.

Miehen silmät ovat ruskeanvihreät. Ruskeat hiukset on usein kammattu taakse, viikset koreilevat huulten yläpuolella ja leuassa on aina jonkinmoista parran tynkää. Pitkäksi parran ei kuitenkaan anneta kasvaa. Alexein molemmat käsivarret olasta kyynärpäihin saakka ovat täynnä tatuointeja, joita mies ei juuri koskaan piilottele. Alex on ohi sen elämänvaiheen, jossa kuvitteli kalliiden pukujen ja kellojen tekevän miehen. Nykyisin hän suosii yksinkertaista vaatetusta. Useimmiten päällä on ihan vaan t-paita ja farkut. Treenatessa tietysti yllä treenivaatetta ja työhaastatteluissa - joissa ei tähän saakka ole yhdessäkään tärpännyt - siistimpää. Alexeilla on siis tilannetaju pukeutumisen suhteen, mutta ei aiheeseen suurempaa mielenkiintoa.

L U O N N E

Älykäs, analyyttinen, vähäsanainen, sisäänpäinvetäytyvä, pessimistinen, lojaali, hitaasti lämpeävä, päättäväinen.


Alexei on yleisesti ottaen vähäpuheinen kaveri, joka havainnoi runsaasti ympäristöään ja välttelee konflikteja. Jos hänet nyt jollain ihmeen kaupalla sattuu tapaamaan kahviosta, hän istuu ihan mieluusti yksin, ja hän voi ongelmitta viettää illan pubissakin seuranaan vain kerta toisensa jälkeen täyttyvä lasi. Alexei on siinä mielessä poikkeuksellinen yksilö, ettei suurinta osaa ajasta kaipaa seuraa. Hän ei piittaa small talkista (joskin taitaa tarvittaessa) ja vihaa tarpeetonta draamaa, joilta molemmilta välttyy, kun pysyy omissa oloissaan.

Omissa oloissa viihtyminen tosin johtuu Alexin tapauksessa myös siitä, ettei hän juuri luota ihmisiin. Perhe, eritoten äiti, on hänelle tärkeintä maailmassa, mutta muun maailman hän on kokenut enimmäkseen vain potkineen itseään päähän. Alexei kenties kaipaisi elämäänsä muitakin ihmisiä, jotka olisivat luottamuksen arvoisia ja hyväksyisivät hänet menneisyyksineen kaikkineen, muttei tunnista tätä tarvetta itse. Mies on taipuvainen vetäytymään ylhäiseen yksinäisyyteensä ja pohtimaan siellä yhtä sun toista. Vankilavuosien aikana ja niiden jälkeen mietteet ovat harvoin olleet positiivisia, eikä tätä miestä voi hyvällä tahdollakaan optimistiksi nimittää missään suhteessa. Vaikka Alex myöntää tehneensä itse virheitä, hän syyttää silti myös mätää yhteiskuntaa siitä, miten hän aikanaan ajautui väärille urille. Katkeruus omista kokemuksista heijastuu miehen puheissa etenkin silloin, jos hän poikkeuksellisesti päätyy jollekin enemmän mietteistään avautumaan.

Alex hymyilee tai nauraa harvoin. Hänessä on aina ollut tosikon vikaa, mikä taipumus on vuosien saatossa vain vahvistunut vahvistumistaan. Alexei on ylipäänsä melko vähäeleinen ja sulautuu helposti maisemaan, vaikka pitkä mies onkin. Tunteet hän patoo pitkälti sisälleen, niin hyvät kuin pahat. Kaipa hänet kasvatettiinkin niin, etteivät miehet valita tai itke. Läheisilleen Alexei saattaa jonkinlaista turhautumista tai muita tuntoja avata sanallisestikin, mutta yleisin tapa negatiivisten tunteiden ulospäästämiseen on takoa nyrkkeilysäkkiä (tai kovimmassa hädässä edes kertaalleen lähintä seinää) tai juoda itsensä turraksi. Myös kitaran soitto toimii. Alexeista ei tunneilmaisun heikkoutensa ohella myöskään ole kummoiseksi tunteiden tulkiksi. Hän lähestyy tunne-elämän kolhuja usein ratkaisukeskeisesti sen sijaan, että kykenisi (tai edes yrittäisi) kunnolla ymmärtämään toisten tunnetiloja ja niiden syitä. Alexeilta on vaikeaa saada kauniita sanoja, oli kyse sitten lohdutuksesta tai romantiikasta. Miehen tapa näyttää välittävänsä on osoittaa se teion: auttamalla esimerkiksi arkisissa askareissa, hankkimalla tai kädentaitojaan käyttäen tekemällä toiselle jotakin mieluista taikka esimerkiksi viemällä alakuloinen ystävä tuulettumaan. Lämpimämpikin puoli herrasta siis löytyy, vaikka sitä saakin vähän karun pinnan alta kaivella.

Entisen rikollisen voisi kai kuvitella olevan paha. Alexin tapauksessa rikollisuus kuitenkin kumposi ahneudesta ja kunnianhimosta, ei pahantahtoisuudesta tai varsinaisesti edes välinpitämättömyydestä muiden hyvinvointia kohtaan. Mies arvottaa kyllä lähipiirinsä hyvinvoinnin muiden hyvinvoinnin edelle, mutta ei tieten tahtoen elä elämäänsä niin, että satuttaisi muita. Hän ei kaipaa väkivaltaa tai muunkaanlaista konfliktia. Mieluummin hän ylipäänsä poistuu tilanteesta kuin tilanteesta, jos vaihtoehtona on riita tai tappelu. Sen verran omanarvontuntoa Alexeilla myös on, ettei hän enää nykyisin piittaa, vaikka joku häntä pelkuriksi kutsuisikin. Miksi hän vieraille yrittäisi todistella mitään, kun kaikille hän kuitenkin on vain ex-vanki, yhteiskunnan pohjasakkaa? Alexei muodostaa mielipiteensä ja tekee asiassa kuin asiassa päätöksensä itse - eikä häntä sitten hevillä niitä pyörtämään saakaan. Salaa mies silti jopa nauttii siitä, jos joku yrittää. Vaikka introvertti onkin, Alex pitää väittelyistä eikä pistä pahakseen sitä, jos joku haastaa hänet perustelemaan näkemyksiään tai kyseenalaistaa niitä.

äiti Elena, veli Yuru (32), sisko Sonya (24)

Alexei syntyi Miamissa vanhemmille, jotka olivat jättäneet taakseen Neuvostoliiton ja päättäneet rakentaa elämänsä uudelleen toisaalla. Elena Volkovalla ja Kirill Volkovilla oli suuria suuria haaveita, mutta vähän rahaa. Tarkoitus oli ensin kartuttaa varallisuutta ja vasta sitten perustaa perhe, mutta toisin kävi. Kun esikoinen Alexei syntyi, eläminen Miamin Downtownin köyhimmässäkin kolkassa alkoi käydä kalliiksi. Kirill otti vastaan kaikki hanttihommat mitä sai, Elena hoisi lasta. Rehellinen työ ei riittänyt elättämään perhettä etenkään enää Yurun synnyttyä ja naapuri tarjosi Kirille helppoa tienestiä auttelemalla vähän tuttua baarinpitäjää. Se oli uusi alku, joka vei Kirillin rikoksen teille. Perheen kuopuksen Sonyan syntyessä Alexei oli kymmenvuotias hiljainen koululainen, joka muutama kuukausi siskon syntymän jälkeen löysi äidin yksin itkemästä keittiöstä. Hän sai kuulla isänsä kuolleen auto-onnettomuudessa, vaikka auto seisoi pihassa. Muutama viikko myöhemmin hautajaisissa kävi paljon setiä, jotka kertoivat isän olleen hieno mies ja taputtelivat esikoista olalle. Sedistä parhaiten pukeutunut antoi Alexille upean kellon ja pyysi tulemaan joskus käymään, jos haluaisi tienata itselleen vähän käyttörahaa. Valitettavasti noin viikkoa myöhemmin Alex meni.

Ennen isänsä kuolemaa Alexei oli aina ollut älykäs, mutta kiusattu poika. Sen jälkeen kun hän yhden vierailun myötä ryhtyi isänsä entiselle epäviralliselle työnantajalle ja poliisien viholliselle Mikhailille juoksupojaksi, asiat alkoivat näennäisesti järjestyä. Kun rahaa alkoi kertyä, kavereitakin alkoi yhtäkkiä löytyä. Myös samoissa hämärissä piireissä pyöri porukkaa, joka oli auliisti opastamassa teinipoikaa 'oikealle' tielle. Koulunkäynnin sijasta Alexein pääasiallinen mielenkiinto siirtyi kuntosaliharjoitteluun ja pokerin peluuseen, joista kummastakin kehittyi hänelle jonkinmoinen pakkomielle. Alexei sai käydyksi highschoolin loppuun lähinnä hyvän muistinsa voimin, sillä opiskelu ei maistunut. Hän oli päättänyt valmistuttuaan tulla pokeriammattilaiseksi, kunhan ensin kartuttaisi alkupääomaansa polun vähemmän laillisella polulla.

Pokeriammattilaista Alexeista ei ikinä tullut. Mikhail lupasi hänen tienaavan enemmän palveluksessaan ja rikkauksista haaveillut nuori mies taipui. Hänen roolinsa Mikhailin hyväveliverkoston huumebisneksessä kasvoi jatkuvasti - samaa tahtia egon ja ahneuden kanssa. Oli niin hienoa voida ostaa äidille milloin mitäkin hintalappuun katsomatta. Jossain vaiheessa rinnalle löytynyt tyttöystäväkin tykkäsi, kun tuolle muisti viikottain ostaa jonkun korun tai laukun. Itsekin sitä viihtyi puku päällä ja viskilasi kädessä pyöritellen kuin mikäkin maailman omistaja. Elämä hymyili. Kunnes sitten lopetti.

Alexei oli 27-vuotias silloin, kun lain pitkä koura tavoitti hänet. Hän oli kieltäytynyt lähtemästä mukaan velan perintään (joka jo ennakkotietojen perusteella voisi johtaa vain perinnän kohteen kuolemaan), minkä vuoksi hän oli ainoana paikalla jengin varastotiloissa poliisien ilmaantuessa paikalle. Kuten kuului toimia, Alexei julisti paikan päältä löytyneet huumausaineet omikseen ja kieltäytyi kertomasta mitään muista osallisista. Hänen valheensa oli ilmeinen, mutta sitä ei kyetty murtamaan. Niinpä Alexei tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen muun porukan jatkaessa menoa entiseen malliin. Melkein samalla silmänräpäyksellä kun vankilan ovet aukenivat, kaikki omaisuus meni ja tyttöystävä lähti. Jäljelle ei jäänyt kuin fiksu mies melko lailla yksin ajatustensa kanssa.

Vankilavuosinaan Alexeilla oli runsaasti aikaa miettiä tekojensa syitä ja seurauksia. Muiden tuomittujen joukossa hän vasta tiedosti, ettei vapauduttuaan halunnut enää palata entiseen. Hän toivoi, että vielä jonain päivänä voisi olla ylpeä itsestään ja nauttia elämästä, joka ei ollut vain kiiltävää pintaa. Hän halusi jättää menneisyytensä taakseen. Niin sanotun parannuksen tiellä Alexei löysi kohtalonkumppanin sellitoveristaan Benistä. He olivat tuttuja jo lapsuusajoilta, mutta vasta yhteinen koettelemus teki heistä ystäviä. Kaksikon vapautumispäivät oli määrätty samalle viikolle, eikä sellitoveruuden alun jälkeen kulunut päivääkään, kun he eivät olisi todenneet yhteen ääneen, montako päiviä vielä oli jäljellä. Heidän piti vapauduttuaan muuttaa naapureiksi, etsiä yhdessä töitä ja oppia taas elämään kaidalla polulla. Ne olivat kauniita haaveita. Kenties ne olisivat toteutuneet, ellei Ben olisi ajautunut tappeluun väärän vangin kanssa. Ben kuitenkin sai veistä kylkeensä monesti ja kovaa, ja pian liian myöhään paikalle tullut Alexei katseli tuon viereen polvistuneena, miten ystävä veti viimeisen henkäyksensä. Benin kuoltua Alexei ei odottanut enää vapautumistaan yhtä innolla kuin ennen.

Alexei vapautui vankeudesta maaliskuun 2021 lopussa, alle kaksi kuukautta Benin kuolemasta. Hetki oli katkeransuloinen. Elämän kuitenkin oli jatkuttava. Alexei sai vankien tukijärjestön avustuksella itselleen vuokra-asunnon ja alkoi paluunsa yhteiskuntaan. Entistä vankia ei kuitenkaan kaivattu moneenkaan paikkaan töihin, koulutusta ei ollut ja rahakin oli tiukoilla. Niinpä elämä vapaudessa on tähän mennessä merkinnyt Alexille lähinnä köyhyyttä, työttömyyttä ja alituisia ennakkoluuloja. Silti mies on toistaiseksi kieltäytynyt ottamasta kuuleviin korviinsa entisten kavereidensa ehdotuksia palata vanhoihin hommiin.

- polttaa tupakkaa

- käy säännöllisesti kuntosalilla ja treenaa myös kotona

- lukee kirjoja ja seuraa uutisia. pitää sanomalehdistä, muttei niitä tilaa

- soittaa kitaraa ajoittain ajan kuluksi

- puhuu sujuvasti englantia ja venäjää, jonkin verran myös espanjaa