Amy Valentina Carlton
14.2.1995 Washington D.C.
Hetero | Naimisissa Benjamin Jenkinsin kanssa
Taiteilija | Kahden makuuhuoneen asunto Wynwoodissa
Fc: Alexandra Chando

Amy pitää pitkiä, hieman kiharaisia ja ruskeita hiuksiaan harvoin auki. Yleensä pitää niitä ponihännällä tai leteillä. Hänen ruskeissa silmissä näkyy usein leikkisä pilke. Hän pitää 170cm pitkän vartalonsa hoikkana lenkkeilemällä mahdollisuuksien mukaan ja tarkkailemalla syömisiään.
Amy suosii vaatetuksessaan ihoa myötäileviä farkkuja ja hihattomia. Hän käyttää jonkin verran neuleita. Hän ei käytä juurikaan koruja. Ulos lähtiessä hän saattaa laittaa korvakorut korviin. Hänen vaatekaapistaan löytyy muutama asu näyttelyitä varten.



Amy syntyi ystävänpäivänä yksinhuoltajaäidille. Hänen äidillään oli kolme työpaikkaa, jotta tämä pystyi maksamaan taidepainotteista opiskelua huomattuaan tyttärensä taiteelliset lahjat. Amylla tuntui olevan kaikki, vaikka hänen äitinsä ei juurikaan ollut läsnä. Hän kyllä ymmärsi, mitä äiti uhrasi hänen vuokseen.
Taidepainotteisten opintojen ansiosta tytön taiteelliset lahjat kehittyivät ja hän alkoi maalata entistä enemmän. Hän myi taulujaan kirpputoreilla auttaen siten äitiään hieman laskujen maksamisen kanssa.

Lukiossa Amy löysi ensimmäisen poikaystävänsä, mutta se suhde ei kauaa kestänyt, koska hän ei ollut suostuvainen sänkyhommiin. Hän ei jäänyt murehtimaan asiaa ja purki tunteensa maalaamalla taulun, jonka hetken mielijohteesta laittoi erääseen Facebook-ryhmän huutokauppaan, missä se myytiin niin isolla summalla, että sillä pystyi maksamaan kolmen kuukauden vuokrat etukäteen.
Lukion jälkeen Amy hakeutui New Yorkiin yliopistoon opiskelemaan taidehistoriaa ja sai täyden stipendin, joka kattoi kaikki opiskeluun liittyvät kustannukset. Maksaakseen elämisensä hän hankki itselleen osa-aikatyön yön yli auki olevasta kahvilasta.
Toisen opiskeluvuotensa lopulla Amy meni ystävänsä järjestämille sokkotreffeille Benjamin Jenkinsin kanssa. Tämä oli häntä joitakin vuosia vanhempi ja kuului kaupungin rikkaimpiin perheisiin. Mies kosi vuoden seurustelun jälkeen ja häitä juhlittiin seurapiirien todistaessa naisen valmistumisen jälkeen.

Avioliitto Benjaminin kanssa toi Amylle uusia haasteita. Häntä ei kiinnostanut seurapiirijutut, mihin hänen anoppinsa yritti häntä pakottaa. Hän halusi vain keskittyä niihin kahteen asiaan, joita rakasti: taiteeseen ja mieheensä.
Puolitoista vuotta Amy taisteli anoppiaan vastaan ja sitten tämä yllättäen vaikutti luovuttavan, mistä nainen oli vain iloinen. Hän ajatteli voivansa vihdoin elää ilman ongelmia. Hän oli väärässä. Hänen anoppinsa oli päättänyt saada hänet Benjaminin elämästä pois pysyvästi.
Amylle annettiin nippu valokuvia, joissa hänen miehensä oli erittäin läheisissä tunnelmissa toisen naisen kanssa. Hänelle annettiin myös avioeropaperit, jotka Benjamin oli jo allekirjoittanut. Amy ei voinut kysyä kuvista ja erosta mieheltään, koska tämä oli ulkomailla hoitamassa jotain asiaa.

Sydän särkyneenä nainen allekirjoitti eropaperit tietämättä Benjaminin allekirjoituksen olevan väärennetty ja kuvien olevan muokattu. Amy tyhjensi pankkitilinsä, jonne Benjamin oli laittanut hänelle käyttörahaa. Hän päätti karistaa New Yorkin pölyt taakseen ja aloittaa alusta toisella paikkakunnalla. Erinäisten mutkien kautta hän päätyi Miamiin.
Amy vuokrasi itselleen kahden makuuhuoneen asunnon Wynwoodista tehden toisesta makuuhuoneesta itselleen studion. Hän keskittyi maalaamiseen myyden taulujaan satunnaisesti gallerian kautta. Hänelle ehdotettiin näyttelyn pitämistä, mihin hän ei ollut heti valmis. Siinä kesti puoli vuotta ennen kuin suostui lopulta ensimmäiseen näyttelyynsä.

Järjestäessään toista näyttelyään Amy törmäsi Benjaminiin. Tämä ihmetteli, kun hän oli sillä tavalla kadonnut. Kaksikko päätyi keskustelemaan asioista naisen asunnolle ja selvisi, etteivät he olleetkaan eronneet, kuten nainen oli kuvitellut. He olivat yhä naimisissa. Kaikki se Amyn tuntema rakkaus miestään kohtaan katosi sillä hetkellä, kun hän tajusi, ettei Benjamin ollut koskaan rakastanut häntä. Tämä oli halunnut vain hänen tekemää taidetta. Benjamin ei ollut halukas eroamaan ja he päätyivät lopulta pitämään liittonsa avoimena. Amy suostui siihen, että mies ostaisi hänelle merenrantahuvilan, mutta hän saisi itse valita sen.



Amy on perfektionisti, mitä hänen maalaamiseensa tulee. Jos hän ei ole tyytyväinen maalaamaansa tauluun, hän yksinertaisesti tuhoaa sen. Sen jälkeen hän maalaa sen uudelleen. Amy etsii inspiraatiota tauluihinsa kaikesta mitä näkee tai tuntee. Useimmiten hän menee puistoon tai rannalle istumaan ja puuvärejä käyttäen piirtää isoon luonnoslehtiöön maalaten kotona tauluksi. Inspiraation iskiessä hän saattaa maalata tuntikausia kelloa katsomatta tai taukoja pitämättä. Monta kertaa hän onkin yllättynyt, kuinka myöhä on, kun lopettaa maalaamisen.
Amy opettelee hyväksymään sen, että vaikka onkin yhä naimisissa, niin hän voi hankkia itselleen rakastajan. Vielä hän ei ole tehnyt asian eteen mitään, mutta ehkä kohdatessa oikeanlaisen henkilön, hän voisi yrittää. Rakastaja kun tuntuu olevan ainoa mahdollisuus tuntea itsensä jälleen onnelliseksi ja rakastetuksi.
Amy haaveilee lapsista, mutta koska hän ei pysty hankkimaan niitä kenen tahansa kanssa, hän on harkinnut adoptiota tai hedelmöityshoitoja. Hän tietää kummankin vaihtoehdon maksavan paljon, joten hänen on säästettävä rahaa.

Amy on melko säästeliäs. Hän hankkii lähes kaikki vaatteensa käytettyinä, eikä juurikaan ostele mitään sellaista, mitä ei välttämättä tarvitse. Naisen säästäväisyys juontaa nuoruuteen, jolloin rahasta oli tiukkaa. Nyt kun pystyy elättämään itsensä maalaamisella, Amy lähettää joka kuukausi rahaa äidilleen tämän vastusteluista huolimatta maksaakseen takaisin niitä rahoja, joita äiti käytti hänen taidepainotteiseen opiskeluun.
Amy käyttää erittäin satunnaisesti alkoholia, silloinkin todella vähän. Hänestä saa kyllä seuraa baariin, joskin juo enimmäkseen kivennäisvettä. Kun ei ole ystäviensä kanssa ulkona, piirtämässä tai maalaamassa, Amy rentoutuu kotona televisiota katsellen.

Nippelitietoa
Allerginen chilille
Kahviaddikti