cw: mainintoja masennuksesta, abortista ja päihteistä / päihdeongelmasta

IRENE CONNERY
(syntyjään Diana Carpenter)
27-vuotias, nainen, biseksuaali
entinen A-listan näyttelijätär, eronnut

asuu kattohuoneistossa Wynwoodissa

Irenella on tätä nykyä platinanvaalea tukka, jonka pituus useimmiten asettuu hieman olkapäiden yläpuolelle. Juuresta näkee, että oma luonnollinen hiusväri on ruskea. Elokuvarooleissaan hän tuli tutukseen enimmäkseen brunettena ja punapäänä. Uran alkuvaiheessa parikymppisenä hiukset olivat myös vaaleat, mutta sävyltään hunajaiset.

Varreltaan Irene on siro. Pituutta löytyy aikalailla tasan tarkkaan 165 senttimetriä silloin, kun jalasta ei löydy korkokenkiä - eli useimmiten. Naisen silmät ovat väritykseltään sinivihreät, hipiä vaalea, kulmat erottuvat ja hammasrivistö suora. Alavatsalle on tatuoitu teksti ”Viva la vida”.

Irenen pukeutumistyyli on hyvin persoonallinen. Hän pukeutuu ja ehostautuu mieluusti mielialansa mukaan ja viisveisaa muiden mielipiteistä, joten yhtenä päivänä niskassa voi olla minkkiturkki, kun taas toisena saatetaan pukeutua haalareihin , kolmantena oikein naiselliseen kukkaismekkoon ja neljäntenä kokomustaan. Rahasta vaatetus ei ikinä jää kiinni, joten omistaa paljon haute couture -luomuksia siinä missä kirpparilöytöjäkin. Suosii farkkuja ja rentoja mekkoja.

Irenesta on moneksi. Masennus ilmenee hänen tapauksessaan niin, että välillä madellaan pohjamudissa, välillä ollaan tavallista tallaajaa ja välillä taasen tavoitellaan ylimpiä korkeuksia. Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kuitenkaan ei ole kyse, koska Irenella ei ole maniajaksoja - vain päiviä, jolloin oma olotila psyykataan ylös ja keinotekoisesti nostetaan ylemmäs päihdesekoituksin.

Korkeuksia tavoitellessaan eli esimerkiksi viihtellä ollessaan Irene näyttäytyy usein rohkeana ja varsin estottomana. Hän erottuu monesti massasta pelkällä persoonallisella tyylillään ja sillä, että osaa ottaa valokeilan haltuunsa. Villeimpinä iltoinaan Irene ehdottomasti on myös niitä, jotka eivät tunne häpeää yhtään mistään. Suunnaton elämysten ja kokemusten tarve ennemminkin ajaa ratkaisuihin, jotka järjellä ajateltuna olisi parempi jättää tekemättä. Vaikka Irene tiedostaa elävänsä reunalla, hän ei kykene pysymään sieltä poissa. Ei, vaikka selvinpäin on tullut kaduttua muun ohella kiihkeää viisiminuuttista kaverin kumppanin kanssa, alavatsalle otettua tatuointia sekä sitä kertaa, kun melkein jäätiin porukalla kiinni murtautumisesta jonkun kotiin.

Korkealta putoaa aina kovasti. Katumuksen ja itseinhon siivittäessä vauhtia maahan iskeytyessä sitä voi vajota jo aika syvälle. Kun sen sadannen kerran herää aivan väärästä tai ainakin vieraasta vuoteesta tai muuten vaan filmi poikki, ei se kuitenkaan tunnu enää niin pahalta. Ei tunnu miltään. Oikeastaan mikään ei tunnu miltään. Irenella onkin tapana railakkaan hauskanpidon jälkeen viettää seuraava(t) päivä(t) kotinsa seinien sisällä upoten tuntemukseen, ettei oikein millään ole merkitystä eikä elämällä juurikaan ole hänelle tarjottavaa. Läheisten ihmisten jäätyä menneeseen kukaan ei nimittäin kunnolla ole enää kiskomassa naista ylös alhostaan. Yleensä Irene kuitenkin palautuu toimintakuntoiseksi yksilöksi parissa päivässä ja säilyy sellaisena, kunnes jälleen vaihtelevan ajanjakson kuluttua sortuu tavoittelemaan adrenaliinia ja vahvoja tunteita. Ympyrä siis sulkeutuu alkaakseen aina uudelleen alusta.

Irenen käytös on niin vaihtelevaa, että hänen persoonaansa voi olla vaikea kunnolla tavoittaa. Impulsiivisuus, tunnepohjainen päätöksenteko, riskinotosta nauttiminen ja eräänlainen "v***t, mitä muut ovat mieltä" -asenne ovat kuitenkin sen kulmakiviä. Kaiken räväkkyyden ja ailahtelevuuden takana silti on  herkkä yksilö, joka yrittää saada itsensä kasaan.

Diana syntyi toiseksi lapseksi keskiluokkaiseen perheeseen Illinoisissa. Hän ja Amyksi kutsuttu isosisko Amanda olivat koko lapsuutensa suorastaan erottamattomat. Muutaman vuoden ikäeron vuoksi teini-iässä sisaruskaksikko alkoi kuitenkin erkaantua toisistaan. Silloin erkaantuminen oli kuitenkin vielä maltillista, ja omista menoistaan huolimatta he jakoivat toisilleen ilonsa ja murheensa.

Aika varhaisesta vaiheesta saakka Carpenterien perheessä tunnistettiin Dianan esiintymiskyky ja taiteelliset lahjat. Vanhemmat tukivat näitä ominaisuuksia viemällä muun muassa teatterikerhoihin ja laulutunneille. Kun tyttö pääsi paikalliseen teatteriin lapsirooliin, äiti kävi jokaisessa esityksessä ja seurasi jokaisen harjoituksenkin. Yhtä lailla vanhemmat olivat aktiiviset myöhemmin hankkimaan Dianalle agentin ja tekemään kaiken voitavansa Dianan näyttelijättären uran eteen - olihan äitikin pienestä pitäen siitä haaveillut, mutta jäänyt vaille. Siinä sivussa Amy jäi varjoon. Diana oli liian innokas täyttämään (eritoten äitinsä) unelmaa priorisoidakseen siskoaan. Amy kuitenkin vaikutti ymmärtävän. Kun kotikaupunki ei enää riittänyt, vanhemmat päättivät koko perheen voimin muuttaa Los Angelesiin vain tehdäkseen tuolloin 15-vuotiaasta Dianasta näyttelijän. Läpimurto tulisi kuulemma tehdä nuorena, niin vanhemmat sen perustelivat. Amy ymmärsi jälleen - tai sitten kukaan ei kysynyt Amyltä.

Los Angelesiin muutto avasi lukuisten koe-esiintymisten ja suuresti kuormittavan henkisen paineen myötä Dianalle ovet Hollywoodin. Mitä enemmän hän kuitenkin pääsi sisälle viihdemaailmaan, sitä kauemmaksi hän lipui siskostaan ja tavallisesta arkesta. Lähes yksinomaan näyttelijän uraansa panostaneen Dianan koettua suuren läpimurtonsa 19-vuotiaana, suosio alkoi kohota suloisesti nuoren naisen hattuun. Kun huippurooleja tarjoitui seuraavina vuosina toinen toisensa perään ja mediakin helli, Diana koki saavuttaneensa elämänsä tavoitteen. Oli kuitenkin vaarallista 22-vuotiaalle todeta elämäntyönsä olevan jo tehty. Dianan se ajatus ainakin suisti alamäkeen.

Ensin unelman saavuttamisesta huolimatta tai juurikin sen liian nopean tavoittamisen vuoksi syntyneet tyytymättömyys ja sisintä kalvava tyhjyys saivat Dianan etsimään elämäänsä uutta suuntaa parisuhteella. Koska ura oli aina siihen saakka vienyt halukkuuden sitoutua, nainen teki hätiköidyn täyskäännöksen. Muutaman kuukauden seurustelun jälkeen sitä sitten kohta jo käveltiin yhdessä alttarille ja hymyiltiin sädehtivästi lehdistölle, joka tahtoi ikuistaa tuoreen avioparin onnen. Silloin 23-vuotias Diana ei vielä osannut arvata, että vain vuosi myöhemmin hän huutaisi itkun seasta seuratessaan puolisonsa lähtevän yhteisestä kodista laukkuineen. Siinä välissä media oli jo ennättänyt osoittaa julman puolensa mässäilemällä heidän liittonsa ongelmilla. Samanaikaisesti, kun Diana sitten liittonsa päätyttyä teki elämänsä vaikeimman ratkaisun ja hankki abortti, mediassa avioerosta tehtiin yleinen vahingonilon aihe. Dianan sulkeutuessa työtehtäviä lukuun ottamatta kartanoonsa mediassa puolestaan spekuloitiin jo gaalakuvien perusteella iloisesti, kuka näyttelijättären olematon uusi rakas oli.

Kokemansa jälkeen Diana ei palannut enää entiselleen. Hän yritti etsiä kaipaamaansa matkustelemalla ja viettämällä aikaa kotiseudullaan, mutta missään julkisuuden painava viitta ei jättänyt rauhaan. Tuntui, että jokainen epäonnistunut suhdekokeilu ja epäonnekas sattumus ikuistettiin muille ilkuttavaksi. Jopa elokuvamaailman hohdon himmettyä kuvioon astuivat sitten hiljalleen railakas juhliminen ja päihteet, joista nainen yritti löytää kaipaamansa. Diana todennäköisesti olisi kohdannut loppunsa sillä turmion tiellä, ellei jokin olisi pysäyttänyt häntä. Amy-siskon yliannostukseen menehtymistä mieluummin hän kuitenkin olisi sallinut vaikka oman sydämensä pysähtyä.

Amyn kuolema oli vastoinkäymiset raskaasti ottavalle Dianalle liikaa. Hän koki tukehtuvansa Hollywoodissa ja halusi kuollakseen eroon kaikesta siitä, jonka koki vuosien varrella typerästi asettaneensa siskonsa edelle. Dianalle oli siis onnenpotku, että eräs hänen ystävänsä pystyi korvausta vastaan tarjoamaan ulospääsyn : lavastetun kuoleman ja uuden henkilöllisyyden. Niinpä suunnitteluviikkojen jälkeen kohta mediassa jo julistettiin rakastetun näyttelijättären kuolemaa. Ironisesti vainajaksi luultu sai silloin mielestään paljon enemmän ymmärrystä erheilleen kuin oli ikinä saanut elossa ollessaan. Joitain viikkoja myöhemmin pimennossa eleltyään oli neiti Irene Carpenterin aika asettua Floridan lämpöön Miamiin.

Irene on asunut nyt Miamissa vajaan vuoden. Sinä aikana hän on uuden identiteettinsä omaksumisen ohella saanut opetella ne taidot, jotka muut oppivat viimeistään jo aikuisuuden kynnyksellä: ruoanlaiton, kaupassakäynnin, siivouksen… Ne arjen askareet. Niistä ja kissastaan Irene on pyrkinyt löytämään rutiinin, jotta pääsisi uudelleen elämään kiinni. Vaikka huumeet enimmäkseen jäivätkin menneeseen, huumausainetta sisältäviin lääkkeisiin ollaan kuitenkin toivottomasti koukussa. Aina silloin tällöin luvataan itselle, että mennään vieroitukseen ja ryhdistäydytään. Seuraava hetkenä sitä silti sorrutaan hakemaan lohtua villin menon ja vaarantunteen tuottamasta adrenaliinista, koska ei ole löydetty sitä keinoa, jolla kaivaa itsensä ylös masennuksen kuopasta.

M U U T A

- Pitää eläimistä. Omistaa alle vuoden ikäisen kissan, jonka nimi on Raymond. Miksi? Koska "Kaikki rakastavat Raymondia".

- Viihtyy luonnossa ja ulkoilmassa, jossa myös osaa rauhoittua. Saattaa mennä yksinkin istuskelemaan puistoon tai rannalle tuntikausiksi. Kirjoittelee ajatuksiaan ylös ja työstää romaania, joka kuitenkaan tuskin koskaan tulee valmistumaan.

- Kiroilee paljon.