Emma Fridman | Always say yes to Miami

Emma Fridman

« Prev
1
Next »

cee

Sept 26, 2021 11:45:31 GMT 2

Senior Member

396 posts

Post by cee on Sept 26, 2021 11:45:31 GMT 2

cw: mainintoja syömishäiriöstä

Emma Deborah Fridman

35-vuotias, syntynyt 6. tammikuuta 1986
hetero, sinkku
FBI-agentti
asuu tilapäisesti vuokralla Wynwoodissa Miamissa

U L K O N Ä K Ö
kasvoja lainaa Natalie Portman

Emma on 162 senttimetriä pitkä eli verrattain lyhyt nainen. Vanhaan maailmanaikaan hänen mitoillaan ei olisi agentiksi päässyt, mutta hänen kannaltaan onneksi maailma muuttuu. Ruumiinrakenteeltaan nainen on hoikka ja urheilullinen. Sen verran muotoja löytyy, että kyllä hänet vartalonsa perusteella hyvin naiseksi tunnistaa, mutta muodokkaaksi häntä ei voi hyvällä tahdollakaan nimittää. Yleisilmeeltään Emma on hyvinkin siro, vaikka kokoisekseen hänestä paljon voimaa ja erityisesti kestävyyttä löytyykin.

Kasvot Emmalla ovat kaiketi useimpien asteikolla sievät. Hänellä on pähkinänruskeat silmät, suora kapea nenä, korkeat poskipäät ja sileä, vaalea hipiä. Emman luonnollinen hiusväri on silmien tapaan ruskea. Tällä hetkellä taipuisat hiukset ulottuvat suunnilleen olkapäille saakka, mutta Emma antaa jokseenkin säännöllisesti hiustensa kasvaa aina pitempään malliin, kunnes taas leikauttaa ne takaisin olkapäämittaan. Runsaassa auringonpaisteessa hiuksiin on luonnostaan muodostunut vaaleampia raitoja.

Emman pukeutumistyylistä on vaikeaa antaa kovin kattavaa kuvaa, koska agenttina hän on usein töissä, jolloin työn luonne sanelee vaatetuksen. Vähäisellä vapaa-ajallaan Emma suosii klassisen eleganttia vaatetusta, kun kyse on siistimmästä tilaisuudesta, ja muutoin urheilullisia vermeitä. Kaupungilla hänellä voi nähdä yllä niin farkkua, mekkoa, neuletta, t-paitaa kuin nahkatakkiakin. Emma ei seuraa muotia eikä ole siitä kiinnostunut, mutta vaatekaapista löytyy kuteita vähän joka lähtöön. Naisen voi nähdä meikittä juoksulenkillä tai muiden urheiluharrasteiden parissa, muutoinkin suosii luonnollisen näköistä ehostusta. Voimakasta meikkiä Emma ei käytä kuin töiden vuoksi tai juhlatilaisuuksissa.

L U O N N E
järkevä, varovainen, tarkka, itsekriittinen, itsenäinen, älykäs, määrätietoinen, kilpailuhenkinen, kärsivällinen

Emma Fridman on entinen "kympin tyttö", ja se kuvastuu hänessä edelleen tänä päivänä. Hän pyrkii olemaan mahdollisimman hyvä kaikessa, mitä tekee, ja on valmis tekemään töitä tavoitteidensa eteen vaikka kellon ympäri. Emman on vaikea hyväksyä epätäydellisyyttä itsessään, vaikka hyväksyy sen muissa. Hän on varmasti itse itsensä pahin arvostelija. Osin hän tiedostaa olevansa liian ankara itselleen, minkä vuoksi yrittää ajoittain muistutella itseään siitä, että kaikki tekevät virheitä eikä täydellistä ihmistä olekaan. Täydellisyyden tavoittelu ajoi hänet kertaalleen jo ortoreksian syövereihin. Sitä turmion tietä nainen ei enää halua lähteä kulkemaan.

Joka tapauksessa ensivaikutelma Emmasta (kun hän ei peitetehtävän vuoksi esitä muuta kuin on) lienee se, että hän on varautunut. Naisesta saa kyllä keskusteluseuraa - etenkin small talkiin ja asiapitoisiin keskusteluihin - mutta hänestä on vaikeaa saada irti oikein mitään. Vaikka käytös on yleensä kohteliasta ja ystävällistä, nainen näyttäytyy etäisenä. Emma on yksiselitteisti huono rentoutumaan lähes tilanteessa kuin tilanteessa. Ystäviensä seurassa hän sen kyllä osaa, ja onneksi joskus joku muukin osaa omalla käytöksellään sen rentouden hänestäkin esille kaivaa. Alkoholilla se kenties onnistuisi helpoiten, mutta kun Emmaa on vaikeaa saada sitäkään nauttimaan yhtä lasillista enempää.

Emma tuppaa suunnittelemaan asioita liikaa, vaikka pitääkin jännityksestä. Jos hänet saa irrottelemaan, varautuneen kuoren alta paljastuu nauravainen ja energinen nainen, joka pitää kilvoittelusta eikä peräänny haasteista. Silloin varmasti huomaa, ettei hän ole lainkaan kuivakka tai huumorintajuton, vaikka saattaa sellaiselta ensitapaamisella vaikuttaa. Tunteelliseksi tai herkäksi Emmaa sen sijaan ei juuri voi kuvata. Tietysti hän tuntee surua ja iloa siinä missä muutkin, mutta tunteet harvoin ottavat hänestä valtaa. Hän ei ole sitä tyyppiä, joka kovin herkästi itkee vaikka päättyneen parisuhteen perään tai paiskoo tavaroita ja huutaa, jos on harmistunut. Emma lähestyy tunteitakin järjellä, jolloin hän miettii paljon asioita mielessään etenkin juoksulenkeillään ja rauhoittuu, minkä vuoksi tulee harvoin purkaneeksi tuntemuksiaan muille ainakaan kovin dramaattiseen sävyyn. Ongelmallisinta hänen tunteidensa käsittelytavassa lienee se, ettei Emma juuri sanoita tunteitaan muille. Se saattaa saada hänet vaikuttamaan välinpitämättömältä tai kylmältä, vaikka totuus on toinen. Nainen saattaa myös ymmärtämättään seistä oman onnensa tiellä, kun esimerkiksi ihmissuhteissaankin tekee päätöksensä liiaksi järjellä tunteen sijaan. Yhtä tällaista päätöstä nainen on jäänyt jopa katumaan.

Agentiksi ei tulla onnen potkusta vaan Emma on käynyt kovan koulun - siis kirjaimellisesti. Hän on suorittanut FBI-koulutuksen Quanticossa ja oikeustieteen kandidaatin tutkinnon Yalen yliopistossa, joista kumpikaan ei keneltä tahansa luonnistuisi. Naisella on paljon älyä, runsaasti määrätietoisuutta ja sitäkin enemmän sisua, jotka ovat kantaneet häntä elämässä pitkälle. Aikuisiällä Emmasta on myös kouliutunut varsin itsenäinen nainen. Hän kuuntelee kyllä läheistensä neuvoja, mutta ei ole ohjailtavissa. Hän ei kaipaa muiden hyväksyntää valinnoilleen eikä liioin tarvitse kehuja. Silti Emma kokee itsensä ajoittain hieman yksinäiseksi, kun on töidensä vuoksi kaukana perheestään ja parhaista ystävistään. Hänkin kaipaa ajoittain juttuseuraa ja hauskanpitoa. Ongelma on vain siinä, ettei Emma oikein osaa irrottautua kangistuneista kaavoistaan ja aloittaa vaikka uutta harrastusta tai mennä katsastamaan jotakin menomestaa vaan hän tyytyy noudattamaan rutiineita, jotka eivät enää pitkään aikaan ole tuottaneet nautintoa. Emma on päättänyt tosin yrittää tehdä parannuksen ja ottaa enemmän riskejä. Kenties se tulee onnistumaankin nyt, kun hän on sinkkuna Floridan lämmössä.

M E N N E I S Y Y S

Juutalaiset Fridmanit muuttivat Yhdysvaltoihin jo 1800-luvulla. Emman syntyessä Pennsylvanian Philadelphiassa suku oli jo vahvasti amerikkalaistunut, joskin juutalaisia perinteitäkin edelleen osin vaalittiin. Perheen isä pyöritti omaa pientä asianajotoimistoa ja äiti toimi kirjanpitäjänä. Emma oli 3-vuotias, kun pikkuveli Aaron syntyi, ja 5-vuotias, kun äiti siirtyi kirjanpitäjän hommista isän toimistoon sihteeriksi. Esikoistytär eli onnellisen varhaislapsuuden muun muassa paimentaessaan veljeään, lueskellessaan välillä isän toimistolla sarjakuvia ja harjoitellessaan balettia.

Emma oli pienestä saakka tunnollinen tyttö. Sekä vanhemmat että isovanhemmat seurasivat hänen koulumenestystään tiiviisti, ja kelpasi sitä seuratakin, sillä tyttö oli vuodesta toiseen luokkansa priimus. Veli sen sijaan oli jatkuvasti vaikeuksissa. Sukujuhlissa Emmaa aina kehuttiin, kun taas veljeä patistettiin. Suosikin viitta osoittautui kuitenkin lopulta raskaaksi kantaa. Teini-iässä Emma stressasi sekä koulu- että harrastusmenestyksestään jo niin kovasti, että kaverussuhteet kärsivät ja paino putosi putoamistaan. Ortoreksiaksi nimitettävää syömishäiriötä ei tunnistettu, koska ulkoisesti vaikutti, että Emma vain kiinnitti huomiota terveelliseen ruokavalioon ja riittävään liikuntaan. Stressi oli silti aistittavissa ja vanhemmat yrittivät auttaa, mutta kuitenkin milloin missäkin keskustelussa muistivat mainita tuttaville, kuinka Emmasta tulisi jatkajaksi isänsä toimistoon ja kuinka Emmasta tulisi sitä ja kuinka hän tekisi tätä. Kun Emma valmistui high schoolista huippuarvosanoin, hänelle olivat lähtökohtaisesti kaikkien opinahjojen ovet auki, mutta hän oli onneton. Elämä oli ollut siihen saakka lähestulkoon pelkkää suorittamista vailla hauskanpitoa, eikä siihen näkynyt loppua.

High schoolin jälkeen Emma päätyi lähestulkoon syntymästään alkaen valmiina olleen suunnitelman mukaisesti opiskelemaan lakia Yalen arvostettuun yliopistoon. Sukulaiset tuntuivat melkein ratkeavan ylpeydestä, kun taas nuori nainen itse alkoi viimein kyseenalaistaa valintojaan. Päättäväisenä ja luovuttamista vihaavana ihmisenä hän ei voinut opintojaan jättää heti kesken, mutta mitä vanhemmaksi hän kasvoi, sitä vähemmän hän halusi seurata isänsä jalanjäljissä. Hän oli jo nähnyt, millaista asianajajan työ oli, eikä halunnut sitä. Opinnot olivat mielenkiintoisia, mutta paljon niitä enemmän hän nautti liikunnasta ja yliopistossa muodostamistaan ystävyyssuhteista. Oli vapauttavaa voida pitää hauskaakin eikä aina vain suorittaa ja suorittaa. Syömishäiriö parantui yliopistoaikoina ja jokin naisen ajatusmaailmassa muuttui. Hän ei enää halunnut jatkaa vanhempiensa itselleen valitsemalla polulla.

Emman olisi pitänyt jatkaa opintojaan maisteriksi saakka, mutta hän valitsi toisin. Vanhempiensa pettymykseksi hän ilmoitti, että oli päätöksensä tehnyt, opinnot saisivät jäädä eikä hän aikonut alalle töihin. Tästä valinnasta syntyi tyttären ja vanhempien välille syvä juopa, joka ei ikinä täysin korjaantunut, vaikka toisin väitettiin. Oikeustieteen kandidaatti Emma hakeutui Philadelphian poliisikouluun, josta valmistuttuaan ryhtyi työskentelemään ensin rivipoliisina, sittemmin etsivänä väkivaltayksikössä. Nainen koki löytäneensä todellisen kutsumuksensa lainvalvonnan parista. Vielä rivipoliisina työskennellessään Emma kohtasi Robertin, josta tuli hänen avopuolisonsa. Robert kosi Emmaa hänen 28-vuotissyntymäpäivänään. Pari kihlautui, mutta häiden suunnittelu jäi odottamaan parempaa ajankohtaa. Robertin ottaessa epäsäännöllisen säännöllisesti puheeksi avioitumisen ja lapset, Emma haaveili urakehityksestä. Parisuhde alkoi rakoilla pahasti naisen lopulta ilmoittaessa, että aikoi pyrkiä FBI-agentiksi. Suhde oli kunnon koetuksella Emman muuttaessa Virginiaan suorittamaan tarvittavan koulutuksen Quanticossa FBI:n koulutuskeskuksessa. 20 viikon koulutuksen päättyessä kummallakin oli kuitenkin edelleen sormukset sormissa.

FBI-agentin työ oli Emmalle unelmien täyttymys. Sen intensiivisyys oli kuitenkin Robertille yllätys, ja jo entuudestaan vaikeuksissa ollut parisuhde jäi epämääräiselle tauolle, kun Emma ei suostunut siitä tinkimään. Tauko sattui sopivasti samaan aikaan, kun Emma joutui peitetehtävän vuoksi asettumaan Atlantaan, Georgiaan. Peitetehtävään osallistuvien agenttien joukossa oli myös Emman kanssa samaan aikaan agenttikoulutuksensa suorittanut Joshua Raines. Kaksikko oli muodostanut jonkinmoisen kaverisuhteen koulutuksen aikana, ja he lähentyivät entisestään Atlantassa. Emma koki tämän miehen kanssa uudenlaisen yhteyden, mikä johti heidän päätymiseensä yhdessä lakanoiden alle. Sattumalta jo seuraavana päivänä Robert soitti Emmalle ja pyysi antamaan heidän suhteelleen vielä uuden mahdollisuuden. Emma koki yhden yön jutustaan syyllisyyttä ja pelkäsi heittää monen vuoden parisuhdetta roskakoriin. Niinpä Emma laittoi kihlasormuksen takaisin sormeensa ja käyttäytyi kuin se yksi yö olisi ollut vain hairahdus, vaikka tiesikin sen valheeksi. Hän ei ollut valmis tunnustamaan ääneen, että oli ollut sen yhden yön onnellisempi ja vapautuneempi kuin vuosiin kihlattunsa kanssa.

Kenties Emma olisi joutunut tunnustamaan agenttikollegaansa kohtaan heränneet tunteet, ellei peitekeikka Atlantassa lopulta olisi mennyt pahasti puihin. Heidän yhteensä neljän hengen agenttiporukkansa oli soluttautunut äärioikeistopiireihin ja kaikki näytti hyvältä vielä siinä vaiheessa, kun he pääsivät tekemään ensimmäistä pidätystä. Agenteista nuorin oli tilanteessa liiallisen itsevarma, eikä Emma huomannut sitä ajoissa. Kenties hän oli ajatuksissaan sormuksen poltellessa nimettömässä. Myös kaksi muuta agenttia epäonnistuivat puuttumaan ylimielisen nuoren agentin touhuun ajoissa, mikä johti siihen, että nuori mieskollega ammuttiin kuoliaaksi heidän kaikkien silmien alla. Eloon jäänyt kolmikko päätti selitellä tilanteen esimiehille parhain päin ja olla myöntämättä kenellekään, että onnettomuus olisi ollut estettävissä. Tehtävä kuitenkin päättyi siihen, ja Emman kanssa lakanoita lämmitellyt mies sai siirron toisaalle. Tuolloin Emma ajatteli niin varmaankin olevan paras. Jälkeenpäin Emma on miettinyt silloin tällöin, tekikö virheen, kun ei katsonut, mihin heidän orastava romanssinsa olisi voinut johtaa.

Äärioikeistoon soluttautumistehtävän kariuduttua Robert joka tapauksessa muutti Atlantaan Emman töiden vuoksi. Emma jatkoi tuolla työskentelyään agentin tehtävissä. Hän ennätti työskennellä Atlanssa useamman vuoden. Vaikka työskentelypaikka hänen omasta toivomuksestaan pysyi Atlantassa, Robert ei loppujen lopuksi ollut siltikään tyytyväinen, eikä Emma tainnut olla ollut sitä siihenkään saakka. Mies halusi naimisiin ja lapsia, Emma ei ollut valmis. Itse asiassa hän ei ollut varma, halusiko ikinä lapsia. Eikä hän voinut rehellisesti enää sanoa haluavansa jatkaa sitä suhdettakaan, vaikka koki sen kariutumisen epäonnistumisena. Useampien (enimmäkseen Robertin puolelta) huudon sekaisten keskustelujen jälkeen Emma luovutti sormuksensa. Kihlauksen tultua puretuksi Emma jäi Atlantaan, Robert palasi Philadelphiaan. Emman ilmoitettua halukkuutensa siirtyä takaisin liikkuvampiin hommiin hän sai siirron Key Largoon, Floridaan. Niin sanottu komennus alkoi kesäkuussa 2021, josta alkaen Emma on asunut virallisesti mainitussa saaressa, joskin on asustellut epäsäännöllisesti myös Miamissa vuokralla.

M U U T A

- suosii kasvisruokia ja kaikkea terveellistä, mutta herkuttelee välillä
- tekee 10-15 kilometrin pituisia juoksulenkkejä yleensä pari kertaa viikossa
- ei viihdy yökerhoissa
- käy ampumaradalla silloin tällöin omaksi ilokseen
- pitää myös paintballista ja laserammuntapeleistä

- näkee edelleen ajoittain painajaisia nuoren kollegansa kuolinpäivästä

Edited Sept 28, 2021 12:42:07 GMT 2 By cee

create reply